kaverille

oli tyttö keravalla. eli yksin taivasalla. nimeltänsä tiia punapää. ympärillänsä aina hyvä sää. iloa ja riemua kaikille jakoi. elämän viisauksia ihmisten päihin takoi. hymyillen lähtivät koteihinsa päin. yksin jäi tiia seisomaan näin. vaan eipäs... minäkin jäin. menin luokse ja katsoin tiiaa. mietin että kadun jos en nyt riiaa. vein luokseni lämpimään. annoin rakkautta. annoin lämpöä. annoin ruokaa. otin lähelleni ja katsoin. menimme nukkumaan täysin vatsoin.

sokkona 17.9.2009 klo 14.12

jos iskeytyy tarpeeks kovaa vasten katua, ni ei tarvii katua. mut jos tänne tuli elämään ni pitäis ettiä kultasta keskitietään. mut mikä se on, kuka sen tietää. jos tuli kuolemaan ni antaa sit olla vaan. jos tuli tekee virheen ni sit palaa. sitä ennen jos edes vähä sais halaa. elämästä edes pientä palaa. ettei sit sattuis niin kovin, vaikka täällä oliski viettäny vaan tovin.

mitäpä tuosta 10.6.2009 klo 5.29

mistä aihe? mistä sen löydän? mikä se on? mitä sillä tarkoitan? mikä syy? syy ja seuraus. elämä? onko elämä syy vai seuraus? onko kuolema syy vai seuraus? entä rakkaus? välittäminen? onni? olenko vai pyrinkö? minä juoksen mutta mihin? olenko kohta perillä? löydänkö onnen sieltä? vai onko päämäärä vain kuolema? juoksenko lähemmäs kuolemaa? vaiko kauemmas syntymästä? varmaan molempia. onko siinä tarkoitus? miksi näin paljon kysymyksiä? miks? miksi ei? missä pointti? pitäisikö minun tietää se? mutta entä jos itsekin etsin sitä? älkää odottako minun tietävän kaikkea. joskus tuntuu että olen ainoa joka EI tiedä. joskus tuntuu että olen yksin. että olen ainoa joka kokee asiat näin. ehkä olenkin. kaikki muut ovat huijareita. he vain esittävät. eivät he ole hukassa. siinähän he ovat. siinä niin. näen heidät. he eivät itke. eivätkä huuda. niin niin. tiedän kyllä. enhän minäkään itke ja huuda. mutta silti. jos en ole yksin niin miksi kuitenkin olen yksin? mikseivät muut yksinäiset, eksyneet tule minun luokseni? ovatko he tyytyväisiä yksin pimeydessä? olenko minä ainoa tyytymätön ihminen maailmassa? miksi juuri minä? miksi näin on? onko minua varten suunnitelma? vai olenko ylimääräinen? unohtunut pois laskuista. ei päämäärää. ei matkaa. ei palkintoa. en juokse. putoan. näen vain mustaa. sitten kuolen. pimeydestä toiseen.

rakkautta ja katumusta 6.6.2009 klo 1.46

miksi satutan vaikka rakastan? satutan itseäni jos jatkan. luovutin ja nyt voin pahoin. satutin ihmistä jota rakastan koska en halunnut satuttaa itseäni. mitä silloin voittaa jos siirtyy ahdistuksesta syyllisyyden tunteeseen? mitä minä menetin? mitä minä olen saanut? menetinkö onnen vai sainko siihen mahdollisuuden? en tiedä kadunko... en kai. pahoillani olen. onnellinen? ........ se ei kai ole minua varten.

mitä jos ei jaksa? 12.5.2009 klo 22.39

en tiedä mitä tekisin. mikään ei kiinnosta. katsoisinko elokuvaa? pelaisinko? olisinko koneella? ei huvita valvoa, ei nukkua. ei ole tarvetta nukkua. eikä syytä valvoa. ehkä pitäisi kuitenkin nukkua. haluan olla vapaa. vapaa aikatauluista. vapaa työstä. vapaa säännöistä. jos voittaisin lotossa. sitten olisin vapaa. sitten voisin ostaa elokuvia ja pelejä niin paljon kuin haluan. ja musiikkia ja vaatteita. voisin käydä ulkomailla. voisin nukkua ja valvoa miten huvittaa. mutta kun mikään ei huvita. ei juuri nyt. en jaksa katsoa elokuvaa enkä pelata. ei huvita kuunnella musiikkia. mitä vaatteilakaan tekee jos ei huvita lähteä ulos. minne muka menisin? olisin rikas yksin. vapaa yksin. valvoisin yksin yöt koneella. voisin lähteä ulos pyöräilemään kaupungille. tai kävelemään metsään. mutta kenen kanssa? voisin matkustaa. mutta kenen kanssa? kaikki muut on koulussa tai töissä. tai nukkumassa. olisin yksin. niinkuin nyt. ympärillä vain enemmän elokuvia ja pelejä jotka ei juuri nyt kiinnosta. enemmän kaikkea. enemmän aikaa omille ajatuksille. enemmän aikaa kaipuulle.

rakastunut taiteilija. 5.5.2009 klo 21.14

oi, ihana tuoksu. niin loppui järjen juoksu. niin kaunis ja viaton. valoisa ja verraton. luulin onneni kääntyneen. toivoin odotuksen päättyneen. maailma iski vastaan. piiskasi boheemia lastaan. taiteilijaksi syntynyt. paikkansa saanut ja hyväksynyt. tuska synnyttää taidetta. mutta en suostu roikkumaan väärällä puolella kaidetta. tapasin sinut. uskon elämään. uskon onneen. uskon rakkauteen. en halua olla taiteilija. haluan olla rakastunut.

se on märkä sieltä pohjasta 21.12.2006 klo 12.55

olen hädintuskin elossa. en tunne enää mitään mutta tiedän mitä minulle on tapahtumassa. en haluaisi tietää mutta se on vallannut mieleni. yritän löytää ilosia ajatuksia. en onnistu. tämä henkinen tuska ja ikävä on liian voimakas. miten pienen ihmisen odotetaan kestävän tämmöistä. vai olenko tehnyt jotain väärin? kuka senkin määrää mikä on väärin. onko väärin tehdä kaikkensa tavoitellessaan onnea. jos jokainen ihminen on saman arvoinen niin miksi pitäisi välittää muista enemmän kuin itsestään? jos minä raivaan ihmisiä onneni tieltä niin enhän minä tee väärin. väärin on olla jonkun onnen tiellä. tässä minä nyt kuitenkin makaan kuolemassa. en pysty liikkumaan. en tunne mitään. jäljellä on vain ajatukset maailman vääryydestä. yritin niin kovasti ja epäonnistuin. jos pystyisin liikkumaan niin varmaan tappaisin itseni. ironista. jos en olisi kuolemassa niin tappaisin itseni. kuoleminen tällä tavalla kestää liian kauan. antakaa minun liikuttaa edes toista kättä. antakaa minun jättää viimeinen viesti maailmalle. mutta ei. maailmalta on turha pyytää mitään. se ei anna armoa. olenhan vain yksi ihminen. yksi ihminen ei ikinä ole tärkeä. elämässä ei kyllä ole mitään järkeä. vain yksi ihminen. tällä planeetalla on kuusi miljardia yhtä ihmistä. jos kaikki kuolisivat samaan aikaan, niin pystyisikö joku pysähtyä jokaisen ruumiin kohdalle sanomaan että sehän on vain yksi ihminen. sitä en tiedä. hetkeksi sain ajatukset muualle mutta nyt tunnen taas tuskan ja ikävän. kuolema on lähempänä. tunnen sen. todella lähellä. pääsen pois tästä epäoikeudenmukaisesta maailmasta. mieluummin tyhjyys kuin tyhmyys.